TeSa

Suomen kirjalllisuus on nuorta ja väkevää

1.) a) Suomessa vallitsi Romantiikan tyylikausi, kun Suomi liitettiin Venäjään.

b)Suomen itsenäisyyden alussa kirjallisuudessa alkaa modernismin aikakausi

c) Realismista lähtevä nuoli tarkoittaa, että realistinen kirjallisuus on ollut Suomessa vahvoilla jo 1800- luvun lopusta asti

d)Aikasuoralla mainitusta kirjalilijoista tunnettuja, ainakin minun tietämiäni, ovat J.L. Runeberg, Aleksis Kivi, Mikael Agricola, Minna Canth, Eno Leino, Katri Vala, Mika Waltari, F.E Sillanpää, Tove Jansson, Kirsi Kunnas, Väinö Linna, Aulikko Oksanen, Pentti Saarikoski, Ilkka Remes, Leena Lehtolainen, Ismo Alanko ja Mariska

2.) Kyllä tuo nyt melko ymmärrettävissä on

3.) a.) Romantiikka sijoittuu 1700- luvun loppuun ja 1800- luvun alkuun. Siinä keskeistä olivat rakkaus, luonto ja satujen maailma, ihmisten yksilöllisyys ja taiteilijoiden luovuus ja nerous.

     b) Realismi sijoittuu 1800- luvun puoliväliin ja nykyaikaan ja se keskittyy ihmisensisäisen maailman myllerryksiin. Haluttiin kuvata maailmaa todenmukaisesti ja yksityiskohtaisesti.

    c) Modernismi sijoittuu 1860- lukuun ja 1900- luvun loppupuoleen. Siinä oli keskeistä tekstien rikkonainen ja hajanainen kerronta ja symbolismi.

4.) En ole ennustaja joten ennustaminen on hankallaa

Lukupäiväkirja, johdanto, Sinuhe egyptiläinen

Valitsin luettavakseni Mika Waltarin kirjan Sinuhe egyptiläinen. Valitsin sen, koska olen jo kauan halunnut lukea sen, mutta tiiliskivimäinen teos ei ole mitenkään hirveästi houkutellut aloittamaan luku-urakkaa, joten ajatettelin, että otan itseäni niskasta kiinni ja luen sen nyt. Valintaani vaikutti myös se, että kirja kertoo muinaisesta egyptin ajasta, josta olen kiinnostunut, sekä se että, koska kirja on ollut suosittu maailman laajuisesti, ei se nyt mitenkään hirveän huono voi olla.

     En odota lukukokemukselta vielä mitenkään suuria, koska en osaa kuvitelle mitä hirveän jännittävää voi tapahtua n. 800 sivuisessa egyptin ajasta kertovassa 1945 vuonna kirjoitetussa kirjassa. Jokin sen kirjan on kuitenkin tehnyt suosituksi joten odotan ainakin että kuvailu on elävää ja mielenkiintoista, sekä henkilöt moniuloitteisia.

Lukupäiväkirja, tietoa kirjailijasta, Sinuhe egyptiläinen

MIka Waltari, joka on syntynyt 1900- luvun alkupuolilla (muinaisuuden kirjailija siis)  opiskeli itselleen ylioppilastutkinnon (hienoa), sekä filosofian kanditaatin paperit(niin sitä pitää). Hän opiskeli myös teologiaa.

     Waltari aloitti kirjailijan uransa 17- vuotiaana ja siitä lähtien  hän teki lukuisia romaaneja, satuja, novelleja ja runoja. Elokuva käsikirjoituksiakin syntyi tiuhaan tahtiin. Useat hänen historialliset teoksensa ovat olleet kansainvälisillä bestseller- listoilla, joista tunnetuin on Sinuhe egyptiläin, mutta siellä on oleskellut myös esimerkiksi Komissario Palmu- dekkarit.

     Mika Waltari palkittiin vuonna 1952 Pro Finlandia- mitalilla, ja nykyään myönnetään vuosittain Waltari- palkinto ansioituneille nuorille kirjailijoille. Waltarille on omistettu myös nimikko taivaankappaleita.

Lukupäiväkirja, tietoa kirjan henkilöistä, Sinuhe egyptiläinen

Kirjan päähenkilö on Sinuhe egyptiläinen, hän joka on yksinäinen. Hänen ulkonäköään ei kuvailla kummemmin, mutta todetaan, että hän on arkisen näköinen, hieman maaninen, yksinkertainen mies, jonka jäsenet ovat veltot. Hänellä on tarkat lääkärinkädet, sekä hänen älynsä on terävä.

Sinuhe, joka on yksinkertainen mies, ei osaa asettaa itseleen oikein tavoitteita, eikä häneellä ole kyllä oikein rohkeuttakaan tavoitteiden saavuttamiseksi. Hän ei oikein välitä rikkauksista joka ilmenee usein sanontana: "kulta on kuin tomua jalkojeni juuressa". Hahmon mielenkiintoa minulle lisää se, että hänen on pakko saada aina tietää "miksi?".

     Kirjassa on useita sivuhenkilöitä, jotka vaihtelevat sitä mukaan, kun Sinuhe varttuu lapsosesta aikuiseksi, mutta on myös muutama sellainen, joka pysyy aikalailla koko kirjan ajan mukana.

     Kaptah, joka on Sinuhen orja, on suulas ja mukavuudenhaluinen sokea mies, joka myykin itsensä Sinuhelle sanomalla, että hänellä on toinen silmä vielä näkevä ja voi mainostaa Sinuhen lääkärintaitoja sanomalla hänen parantaneen sen. Kaptah on reilu isännälleen ja varastaa tältä vain sen verran, ettei horjuttaisi isäntänsä taloutta, vaikka onkin itse kovasti rikkauksien perään.

 Kaptah käyttäytyy useasti julkeasti, joten Sinuhe, vaikka käyttääkin keppiä vain harvoin, joutuu palauttamaan tilanteen maltillisemapaan kuosiin, josta Kaptah on kiitollinen, koska se osoittaa, että hänellä on vahva isäntä. Sinuhen ja Kaptahin välillä vallitsee eräänlainen riippuvuus ystävyys suhde, ja Kaptah on erittäin uskollinen isännälleen.

Muita sivuhenkilöitä ovat esim. faarao Ekhnaton (tai Amempheh IV, miten häntä haluaakaan kutsua), joka on ehkä juonelleisesti tärkeimpiä sivuhenkilöitä kirjassa, koska hänen ympärilleen ja hänen tekoihinsa punoutuu suurin osa kirjan kulusta.

Ekhnaton kuvataan naisellisen näköiseksi, joka johtuu hänen naisellisesta lantiostaan. Hänellä on myös paksut reidet ja muutenkin veltot jäsenet. Ekhnaton on uskonnollinen kiihkoilija, joka haluaa muuttaa maailmaa tasa-arvoiseksi, jossa kaikki ylhäiset ja rikkaat olisivat saman arvoisia jumalansa Atonin avulla. Tätä pidettiin tietenkin hulluna ajatuksena. Hyvää tarkoittava ajatus toi kuitenkin mukanaan paljon pahaa ja verta.

Sinuhe, vaikka hän pitikin Ekhnatonia täysin kajahtaneena, rakasti tätä syvästi ja teki sen takia kaiken minkä hän pyysi, vaikka nämä teot eivät olleetkaan mitenkään järkeviä.




 

Lukupäiväkirja, juoni, Sinuhe egyptiläinen

,Kirja on jaettu kahteen osaan, jossa toisessa käsitellään aika lailla Sinuhen nuoruuden seikkailuja ja toisessa osassa sotaa, kärsimystä ja Atonin uskonnon "pakkolevitystä" ja lopulta sen romahtamista. Tapahtumat sijoittuvat siis isolle aikavälille.

Sinuhen tarina alkaa vaatimattomista oloista, nousee suosioon ja palaa taas vaatimattomuuteen. Kirjassa käsitellään useita teemoja, joita ovat esim. moraaliset ja yhteiskunnalliset sanomat, köyhien ja rikkaiden välinen ikuinen kuilu, naisten ja miesten välinen ristiriita, ja se että ihmiset haluavat säilyttää asiat niinkuin ne ovat aina olleet.

Kirja alkaa siitä, kun Sinuhe asuu vanhana ja raihnaisena karkoitettuna Egyptin maasta kuolemanrangaistuksen uhalla pienessä tönössään, kaukana kaikesta, kirjoittaen elämänsä päiviä paperille. Tässä saa tietenkin heti tietää loppuratkaisun, mutta se saa myös ajattelemaan, että mitä ihmettä oikein on tapahtanut? Tässä Sinuhe kertoo kyllästyneensä totaalisesti jumaliin, faaraoihin, kuolemattomuuteen, toivoon ja valheeseen. Se taas saa ajattelemaan, että ompas kyyninen vanha mies.

Sinuhen ollessa lapsi Thebaa, johon kirja aikalailla sijoittuu, hallitsee kuoleva faarao, jonka toimet perustuvat Ammonin valtaan, joka on jumala ja joka kirjan edetessä osoittautuu aristokraattiseksi ja oikeistolaiseksi hahmoksi, joka hallitsee rasismin, orjuuden ja voimakkaan eriarvoisuuden avulla. Tästä muodostuu yksi kirjan dramaattisimmaista risti-riidoista.

Kirjan ensimmäinen osa käsittelee, Sinuhen nuoruuden kömmähdyksiä ja sitä, kun hän menettää uskonsa jumaliin ja sitä kun hän kokee ensimmäisen yksipuolisen rakkautensa, jonka takia hän menetti kaiken omaisuutensa, sekä vanhempiensa omaisuuden. Hän nousee lääkärin ammatissaan, ja tapaa nuoren faaraon Ekhnatonin ja tämän tulevan sotapäällikon Horemhebin. Hänen vanhempansa kuolevat ja hän lähtee Kapthahin kanssa maailmalle Horemhebin lähettämänä. Siellä hän oppii uusia tapoja ja siellä kaikkialla vallitsee vääryys. Tämä matka pohjustaa lukiaa tulevaa varten, koska maailmaa esitellään muistakin näkökulmista ja koska näiden maiden, jotka tulevat käymään sotaa Egyptia vastaan, hallitsijat esitellään ja todetaan että he eivät ole aivan niin raakalasimaisia, kuin egyptiläiset uskovat.

Toisessa kirjassa Sinuhe on palannut jo matkoiltaan ja huomannut, että Egyptissä vallitsee nyt uusi jumala, Aton, joka on täysin Ammonin vastakohta ja hänen mukaansa ihmiset ovat pohjimmiltaan tasa-arvoisia ja kaikkien kansojen tulisi elää sovussa keskenään. Ihmiset, eivät kuitenkaan sulata uutta jumalaa vaan ovat yhä uskollisia Ammonille ja tästä seuraa tietenkin heti ongelmia. Ekhnatonin hyvää tarkoittavat yritykset muuttaa Egypti tasa-arvoiseksi yhteiskunnaksi muuttuu tyranniaksi, kun hän yrittää syöttää väkipakolla Atonin kansan kurkusta alas ja tuhoaa samalla kaikki muut jumalat. Ekhnaton muuttaa omaan kaupunkiin jossa vallitsee Aton ja Thebassa valtaan jää pappi Eje ja Horemheb. Kansa nousee kapinaan ja jakautuu Atonin ja Amonin kannattajiksi ja alkavat tappamaan toisiaan mielivaltaisesti.

Samaan aikaan Sinuhesta on tullut yksi Egyptin rikkaimmista miehistä, kun hän on antanut Kapthahin, jonka vapautti orjuudesta hoitaa hänen talouttaan. Kaptah, joka on tajunnut, että korruptio vallitsee maailmaa ja, että raha tekee aina lisää rahaa on itsekkin noussut rikkaiden kirjoihin ostamalla itselleen kapakan ja kiertämällä kaikki verot taitavasti. Sinuhe on kohdannut myös uuden naisen, jolle hän on siittänyt tietämättään pojan ja josta hän saa tietää vasta tämän ja tämän äidin kuoltua mellakassa. Sinuhe saa myös tietää, ehkä kirjan järkyttävimmän asian (minkä kyllä voi päätellä aika helposti), että hän on faaraon lapsi, ja täten nykyisen hullun kuninkaan velipuoli. Se jää kylläkin vain hänen omaan tietoonsa.

Lopulta farao Ekhnatonin valta saadaan kukistettua, mutta uudenkaan faaraon aikana ei saada tilannetta vielä rauhoitettua, koska nyt kansa janoaa sotaa. Sodan kansa saakin ja sitä kuvataankin loppuosa kirjaa. Ammon palaa takaisin ja Aton todetaan kuolleeksi ja kuopatuksi. Tämä ei kylläkään tuo mitään muutosta kirjan alkutilanteeseen vaan elämä jatkuu edelleen orjien, rasismin ja eriarvoisuuden voimin valheessa, koska kukaan ei halua kuulla totuutta, koska "valhe on totuutta suloisempaa" kuten Merit hoki kirjassa yhtenään.

Ja kirjan loppu kävikin ilmi jo kirjan alussa, eli Sinuhe elää karkoitettuna kaukana kaikesta, seuranaan vain hänen vartiansa (jotka eivät puhu hänelle) sekä hänen taloudenhoitajansa. Hän vaikuttaa rauhalliselta ja tyytyneeltä kohtaloonsa, ja kuten alussa todettiin, perin kyllästyneenä kaikkeen. Mutta: "Ken on kerran juonut Niilin vettä, hän kaipaa Niilin luokse takaisin. Hänen janoaan ei tyydytä mikään muu mainen vesi. Ken Thebassa on kerran syntynyt, hän kaipaa Thebaan takaisin, sillä ei ole maan päällä toista kaupunkia,Theban kaltaista. Ken on kujan varrella syntynyt, hän kaipaa kujalle takaisin, seetripuupalatsista hän kaipaa takaisin savimajaan, myrhan ja hyvien voiteiden tuoksusta hän kaipaa lantatulen ja öljyssä paistettujen kalojen käryyn."

Lukupäiväkirja, Sinuhe Egyptiläinen, Oma arvio kirjasta

Eli oma arvioni kirjasta. Sanoisin, että kirja oli erinomainen. Sanoisinko jopa, että mahtava. Kirja oli niin sujuvasti kerrottu ja sen monologit, vaikka saattoiva olla sivun pituisia, niin mukaansa tempaisevia ja ideallisia, että ihmettelen vain, että miten joku on voinut keksiä ne. Kirjan henkilöt olivat moniuloitteisia ja heihin samaistui. En osaa sanoa vain yhtä kirjan opetusta, koska siihen teokseen on upotettu niin paljon asiaa. Teos herätti paljon ajatuksia ja tunteita, varsinkin Sinuhen kohtalo ja se kaikki mitä hän joutui kärsimään. Hän myös halusi auttaa ihmisiä vaikka kukaan ei häntä kiittänyt ja vaikka hän olisi voinut päättää tuhlata rahansa paremminkin. Hän ei myöskään tavoitellut valtaa vaikka olisi voinut tulla faraoksi. Ja näin lopuksi pahoittelen lukupäiväkirjani pituutta, mutta tästä kirjasta oli aika vaikeaa typistää edes tämän pituinen selitys.