This is a free Purot.net wiki
Pages
  • View:

VeHa

Johdanto

Valitsin kirjan, koska aloitin sen lukemista pari vuotta sitten, mutta en lukenut sitä loppuun – se taisi olla yksi niistä kirjoista, jotka uhrataan takaisin kirjastoon lukemattomina lainausajan ollessa loppupuolella. Valintaan vaikutti myös kirjailija Anna-Leena Härkönen, jonka pari muuta kirjaa olen lukenut ja niistä tykännyt.
 Odotan kirjalta vanhanaikaista nuorison kuvausta ja henkilöitä, joista Härkönen on varmasti saanut kirjoitustaidoillaan irti tarkan ja kaunistelemattoman kuvan. Uskon sen tarjoavan rehellisellä kuvauksella miellyttävän ja mieleenpainuvan lukukokemuksen.

Tietoa kirjailijasta

Anna-Leena Härkönen on syntynyt Limingassa 1965. Hän opiskeli Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella ja valmistui näyttelijän työhön vuonna 1989.
 Ensimmäisen romaaninsa Häräntappoaseen hän kirjoitti ollessaan lukion toisella luokalla. Kirja sai paljon julkisuutta ja siitä tehtiin versio esimerkiksi televisioon, joka taas nosti sen suosiota ennestään. Härkönen on myös kirjoittanut paljon useita teoksia romaaneista käsikirjoituksiin, kuten esimerkiksi novelleja, omaelämäkertoja sekä kolumneja.
 Anna-Leenan kirjat ovat olleet suosittuja ja hän on saanut tunnustusta taidoistaan esimerkiksi kolminkertaisella Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnolla.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Anna-Leena_H%C3%A4rk%C3%B6nen
http://www.otava.fi/kirjailijat/anna_leena_harkonen/

Tietoa kirjan henkilöistä

Päähenkilö on vaasalainen Alpo Antero Korva, juuri peruskoulun päättänyt vaaleapäinen, elämää kriittisen suurennuslasin kautta tutkaileva, nuorimies. Pinnalta poika on kova, pesunkestävä kaupunkilaisjätkä, joka ainakin vetää itsevarman roolinsa hyvin – näsäviisaiden ja terävien mielipiteiden taakse tuntuu kuitenkin kätkeytyvän epävarma ja itseään etsivä nuori. Hän kertoo vaikeistakin asioista oudon huolettomasti ja nuoren ihmisen ajatusmaailmaan sopeutuvalla tavalla.
 Korva käyttäytyy kirjassa kovan ulkokuorensa sallimin rajoin – häneltä irtoaa usein teräviä, ilkeitäkin kommentteja, ja hän selittää avoimen välinpitämättömästi esimerkiksi Juri Lehtiniemen pompottelusta ja varastelustaan. Nykymaailmassa ja kirjaa tarkemmin lukiessa nuorta voisi kutsua jopa koulukiusaajan luonteen omaavaksi ongelmanuoreksi.

Kotipuolessa Alpolla on normaali, jokseenkin siivoushullu äiti sekä tylsä ja mitäänsanomaton isäpuoli Pekka. Paras kaveri Taala on pahempi rellestäjä kuin poika itse ja vetääkin Allua usein erilaisiin ongelmiin. Hän kuvailee pojan olevan myös riippuvainen itsestään ja omistavan vaikeamman perheen kuin aika vapaasti oman elämänsä herrana sompaileva Korva. Pakkaa sekoittaa satunnaisesti poikiin törmäävä luontoaktivisti Pulunkesyttäjä, joka kiihkoilee milloin mistäkin ja tilaa oluen sijaan porkkanamehua.
 

Maalla poikaa odottaa Svante ja Lahja Takkinen, maalaistaloa pyörittävä pullantuoksuinen pariskunta, ja heidän poikansa Tauno. Svantea päähenkilö kuvailee kauheaksi korstoksi, joka tuppaa jäämään puhekoneen roolissa toimivan lempeäsilmäisen vaimonsa varjoon. Kaupunkilaisen silmään pistävät myös huolittelemattomat vaatteet ulkonäön ohella. Tauno on jokseenkin oudohko ja hiljainen tapaus, karkeasti sanottuna perusmaalaisjuntti.
 Samassa taloudessa punkkaa myös heinätöissä Alpon tapaan auttava pikkuserkku Pasi, kutsumanimeltään Rutanen, jonka kanssa nuorukainen ei tule sataprosenttisesti toimeen. Kaksikon välillä on jos jonkinmoista sanallista ja kerran fyysiseksikin yltävää kähmää. Ensimmäisenä iltana Alpo pistääkin osuvasti merkille, että he ovat henkisen kehityksen eri tasoilla ja sen takia toimeentuleminen ja jutut eivät aina kohtaa.
 Torvenkylän nuorisoporukkaan kuuluvat edellämainittujen lisäksi Mäkelisen Touko ja Ripe sekä tyttövoimaa edustavat Vuokko ja Kerttu. Kyseisen porukan kanssa viiletetään suviyössä ja tutustutaan enemmän elämään maaseudulla – heillä on suuri osa kaupunkilaisen kotiutumisessa maalle.
Vuokko on Allusta mitäänsanomaton hänen silmäänsä osuneen Kertun rinnalla, jota hän kuvasi näin: ”Se oli. Mä näin heti et se eli aivan saatanasti. Ja mä oon ollu niin paljon tekemisissä kuolleitten kanssa et mä tiedän mitä on elävä.”

Kertun arvaamaton, pohtivan filosofinen ja erilainen, Allun omaan maailmankuvaan sopiva asioiden katselutapa koukuttaa pojan heti. Tytössä on jotain lapsenomaista viattomuutta, mutta toisaalta myös temperamenttia, joka ilmestyy aina yhtäkkiä, ja saa Alpon hämilleen.
 Hurme on verrattavissa itse kertojaan - epävarmuutensa kovan kuoren alle piilottava mietiskelevä sielu, joka tiedostaa maailman virhekohdat. Hän pyörii nuorukaisen päässä tasaisesti koko kirjan ajan ja vaikuttaa suuresti siihen, että Torvenkylä ei yhtäkkiä tunnukaan enää niin vastenmieliseltä paikalta.

Suhteet kaikkiin henkilöihin eivät kirjan aikana kauheasti järky. Taalasta Alpo irrottautuu maalaiskesänsä aikana ja kokee heidän olevan eri aaltopituudella palatessaan takaisin Vaasaan, samoin Pulunkesyttäjästä.
 Alpossa tapahtuu selvä kehitys alkua ja loppua verrattaessa. Torvenkylään lähtee epävarma ja muiden ihmisten siivella elävä kovis ja takaisin tulee itsensä löytänyt miehenalku, jota kesä maalla on kummasti kasvattanut. Siellä hän ehtii oppia paljon elämästä, nähdä ”peräkylän” ihmissuhdekuvioita sekä oppia ymmärtämään, että kaupunkikuvioidenkin ulkopuolella on elämää, aivan sama kuinka kuolleelta paikka sitten betoniviidakosta käsin vaikuttaakaan.

 
 

Kirjan juoni

Kirja alkaa Alpon viimeistellessä peruskoulun yhdeksännettä eli viimeistä luokkaa. Nuorukaisen suuriin lomasuunnitelmiin kuuluu tylsä kesäkuutyö kuivan isäpuolen vielä kuivemmassa ATK-firmassa ja mahdollinen unelmareissu ulkomaille, ehkä Sveitsiin tai Belgiaan.
 Äiti kuitenkin päättää sooloilemalla pilata poikansa loman ja tarjoaa tuota heinätyöavuksi sukulaisten luo Torvenkylään, jonnekin Jumalan selän takaiseen helvetin kuuseen. Ei auta itku markkinoilla, Alpo työnnetään linja-autoon maalle vievän matkalipun kanssa, ja vastassa odottavat Takkiset, joiden apuna kesälomalainen alkaa opetella heinätöitä sekä muita maalla tarvittavia taitoja.

Käännekohta masentavalta vaikuttavalle lomalle tulee pellolla kuolemaa tekevän pojan luo avojaloin ja elämää täynnä, pelastaen tietämättään päähenkilön koko kesän.
 Kaksikko alkaa tutustua pikku hiljaa kipinöiden lennellessä ympäriinsä, mutta tilannetta vaikeuttaa Kertun vaikeaakin vaikeampi äiti Hurmeen Anni, joka suojelee ainoaa jäljellä olevaa tytärtään leijonaemon rautaisin ottein.
 Nuorten kokeileva kesäromanssi vie suuren osan Allun ajatuksista ja muu menee siinä sivussa - Svanten sydänkohtaus ja nuorison laimeat illanvietot, joissa sattuu ja tapahtuu Allun ja Rutasen tappelusta lähtien. Hämmentäväksi tilanteeksi osoittautuu varismetsällä käynti Taunon kanssa, kun Allu löytää itsestään oudon raa'an voiman Takkisten pojan ampuessa varista huonosti niin, että se ei kuollut. Poika hyppii tunteettomasti linnun kuoliaaksi Taunon katsoessa tyhjyyteen ja tilanne jää siihen.

Kertun ja Alpon vietettyä suvijuhlayön yhdessä ja pojan oltua yön poissa Lahja esittää tuolle huolensa, vaikka osoittautuukin ymmärtäväksi nuoria kohtaan. Kerttu muuttuu vältteleväksi yön jälkeen ja poika tuskailee merkityksettömiltä tuntuvien päivien kanssa, kunnes pari saa taas asiansa kuntoon.
Kesä etenee kohti loppuaan tuttujen kuvioiden toistuessa ja Kerttu on oma arvaamaton itsensä, välillä niin lähellä ja taas niin kaukana.

Kirja loppuu yllättävän nopeasti äidin soittaessa Alpon kotiin kastelemaan kukkia oman Mallorcan reissunsa ajaksi ja kylmät jäähyväiset nopeasti viilenneen Kertun kanssa jäävät lyhyiksi. Tyttö tunnustaa rakastavansa poikaa omalla pessimistisella tavallaan: ”Mitä siitä vaikka mää rakastan sua. Ei kai rakkautta oo koskaan liikaa maailmassa?”. Lähtö Torvenkylästä osoittautuu haikeaksi.
 Allu sopii tapaamisen häntä kotiin odottaneen Taalan kanssa ja kohtaa matkalla vankilaan menossa olevan Pulunkesyttäjän, suhtautuen kaikkeen harvinaisen kypsästi. Hän tarkkailee sovitulla tapaamispaikalla odottavaa Taalaa pienen hetken ennen kuin kääntyy kannoillaan ja häipyy tyynesti.

Kirjaan sisältyy tarina Allun kesästä, koulun päättymisestä Torvenkylästä palaamiseen. Asiat etenevät usein päivä kerrallaan tai sitten enintään viikon mittaisina aikahyppyinä, joissa kerrotaan kuitenkin edellisten päivien tapahtumat tiivistettynä.
 Kertoja kertoo asiat tapahtumisjärjestyksessä, mutta lisänä on myös muistelmia lapsuudesta ja satunnaisia unia, joihin yleensä liittyvät kirjassa tiiviisti mukana pyörivät henkilöt maalta sekä kaupungista. Ne lisäävät syvyyttä ja auttavat ymmärtämään paremmin päähenkilön paikoittain sekavaa ajatusmaailmaa.

Omia arvioita kirjasta

Henkilökohtaisesti pidin kirjasta ja varsinkin sen kuvailusta, joka iski parikymmentä vuotta myöhemminkin aidosti, ja voisi sen ajatella vastaavan jonkun 2010-luvulla elävän nuoren ajatusmaailmaa. Sen mukana eli, toivoi Kertun viileyden pehmenevän Allun käsittelyssä ja voivotteli mukana maanläheisiksi kuvattuja maalaishahmoja ja naureskeli heidän tyhmyydelleen sekä erilaiselle maailmankuvalleen. Teosta ei ole kaunisteltu ja se tekee siitä uniikin.
 Kirja kertoo Allun aikuistumis- ja rakkaustarinan aidosti, ja jokainen, aikuinen tai nuori, voi saada siitä varmasti irti jotain, johon itse kokee samaistuvansa. Suosittelisin teosta luettavaksi nuorille ja erityisesti niille, jotka eivät kauheammin lukemisesta välitä. Härkösen teksti on helposti luettavaa ja terävän hauskaa, monet sen sekaan piilotetut vitsit tekevät kirjasta vielä paremman.

 

Discuss & brainstorm

Only members of this wiki are allowed to contribute to discussions. If you would like to participate in the discussion, send a membership request.