HeKe

Heräsin herätyskellon soidessa aamu seitsemältä. Mahassani lensi perhosia. Tänään olisi ysiluokan ensinmäinen valtakunnallinen koe. . Olen aina ollut luokan priimus ja vanhempieni ylpeys, mutta tämän päivän kokeeseen en ole lukenut ollenkaan. Vaihdoin vaatteeni ja laitoin hiukset rennosti nutturalle. Avasin englannin kirjat ja yritin saada kokeen aiheet nopeasti päähäni. Laitoin silmäni kiinni ja yritin kerrata sanoja. "Uhanalainen. Endan... eiiii! En muista edes yhtä pientä sanaa!" huusin. Enään kymmenen minuuttia aikaa,mitä minä voisin tehdä. Otin mustekynän käteen ja kirjoitin pienen lapun englannin kielisäännöistä ja muista tärkeistä asiosta ja sujautin sen penaaliin. Tällä saatan päästä jo läpi. Heitin ulkotakkini päälle ja laitoin kengät jalkaan. Avasin ulko-oven ja hengitin syvään raikasta talvi-ilmaa. "Kyllä minä pärjään." ajattelin.

Koulussani ystäväni kertoivat kuinka olivat lukeneet koko viime viikon. "Joo, niin minäkin olen!" sanoin, koska en halunnut paljastaa, etten osaa yhtään mitään. PIRRRRPIRRRRR! Kellot soivat ja oli aika lähteä kokeeseen.

Istuin viimeiseen riviin, ettei opettaja kiinnittäisi minuun niin paljoa huomiota. "Noniin, koe alkaa nyt. Kaikki hiljaa!" opettaja sanoi. Opettaja jakoi kokeet. Selasin koko kokeen läpi ja olin varma etten tiedä mitään. Avasin penaalin, otin sieltä kynän ja laitoin lapun penaalin sisälle niin että näen sen hyvin. Sain kaksi tehtävää oikein lapun avulla. Tiesin etten pääse sillä läpi ja minun oli keksittävä jotain. Katselin varovasti ympärilleni ja huomasin, että vierustoverini oli saanut jo monta tehtävää kokonaan tehtyä. Näin hänen kokeestaan joitakin sanoja, mutta en ollut varma haluanko luntata häneltä. Minun on pakko! En pääse tätä muuten läpi. Kirjoitin näkemäni sanat kokeeseen ja tein vielä yhden monivalinta tehtävän. Yritin laskea pisteeni ja olin aivan varma, että näillä pääsen jo läpi. Odotin kaksikymmentä minuuttia ja koe oli ohi.

Lähdin kävelemään ulos luokkahuoneesta kunnes opettaja pysäytti minut. "Emma. Nyt tulet käytävään kanssani." opettaja sanoi tiukasti. Voi ei mitä tapahtuu, ajattelin. Ei minua voinut huomata. "Noniin Emma. Näin kuinka katselit Tommin koepaperia. Olen hyvin pettynyt sinuun Emma. Saat kokeesta hylätyn ja soitan tästä kotiisi." opettaja sanoi pettyneenä. Tunsin kuinka kyyneleet alkoivat virtaamaan poskillani. Ei sen takia, että minua pelotti, että vanhempani pettyisivät minuun, vaan sen takia, että olin pettynyt itseeni.

Koulupäivän jälkeen menin kotiin ja vanhempani odottivat ruokapöydän ääressä. "Emma. Mikä sinuun nyt meni? Olet ennen pärjännyt hyvin koulussa." isä sanoi. "En tiedä, en osaa sanoa." sanoin alakuloisena. No opettaja oli ymmärtäväinen ja antaa sinulle uuden mahdollisuuden tehdä kokeen, ei puhuta tästä sen enenpää. "Meneppäs nyt huoneeseesi lukemaan ja tule myöhemmin luokseni niin kyselen sinulta hetken päästä." isä sanoi ja huomasin jo pienen hymyn hänen kasvoillaan. Menin huoneeseeni ja avasin englannin oppikirjat ja päätin etten lunttaa enään ikinä.